Omat valinnat

Tänään otan esille omat valinnat elämässä. Ihmisen hyvinvointi on nykyisin paljolti riippuvainen omista valinnoista. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa omien valintojen kautta.
Ensiksi listaan ne, joilla ei ole omien valintojen kanssa mitään tekemistä.
1. Vanhuus ei ole oma valinta
2. Onnettomuus, tapaturma ei ole oma valinta
3. Synnynnäinen sairaus, epämuodostuma ei ole oma valinta
3. Sairaudet, jotka puhkeaa elämän varrella eivät ole oma valinta.
4. Rikoksen uhriksi joutumine ei ole oma valinta

Kerron esimerkin valinnasta huonoon suuntaan.
Nainen on rakastunut nuorena mieheen ja mies tietysti naiseen. He menevät naimisiin ja saavat pari lasta. He ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin ja tulevat toimeen hyvin. Lapset kasvavat ja voivat hyvin. Nainen kyllästyy tasaiseen elämään ja on otollinen rakastumaan. Hän rakastuukin mieheen, josta ei tiedä taustoja. He tekevät ns. aviorikoksen, jolla on seuraukset. Naisen aviomies saa asian tietoonsa ja haluaa avioeron. Lapset jäävät miehelle, omaisuus jaetaan ja nainen jatkaa elämää uuden miehen kanssa. Uusi mies on kuitenkin rikollisuuteen taipuvainen, alkoholiin sortuva ja muutaman ajan kuluttua alkaa taloudelliset vaikeudet. Nainen menettää loputkin omaisuutensa ja jatkaa lopulta yksin kaiken menettäneenä. Naisen entinen mies jatkaa myös elämäänsä ja lapset äitinsä menettäneenä. Tosin, käyhän äiti välillä tapaamassa lapsiaan, mutta se ei enää ole sama asia. Molempien elämä pirstoutui.
Tässä on valinnasta kyse. Nainen valitsi toisen miehen ja mies valitsi avioeron. Tämäkin olisi voinut mennä toisin. Nainen olisi voinut hillitä halujaan ja avioliitto olisi säilynyt. Mies olisi voinut keskustella asiasta vaimonsa kanssa/terapiassa ja päästä sopuun, avioliitto olisi säilynyt ja lapset olisivat saaneet pitää äitinsä. Mutta heidän kohdallaan valinta oli tehty. Nyt heidän pitäisi korjata valintansa ja tehdä elämästä uusi.
Samoin on koulutuksen laita. Suomessa on jokaisella mahdollisuus opiskeluun ja sitä kautta saada ammatti, tietoa ja taitoa elämiseen. Lähtökohdat ei nykypäivänä vaikuta mitenkään siihen, mitä minusta "isona" tulee.
Itsekin olen erehdysten kautta oppinut elämisen mallin. Jos joku on lukenut kirjoittamani kirjan "Kahdensuuntainen elämä", niin tietää, että puhun totta.
Itse olen tyytyväinen elämääni ja mitään en antaisi pois.
Yhteiskunnan pitäisi nyt ruveta satsaamaan näihin "vähäosaisiin", jotka mainitsinkin ylhäällä. Heidän hyvänlaatuinen elämä on meidän tehtävä.

Pitkästä aikaa!

Olen saanut paljon materiaalia, sähköposteja ja olen maksanut jo jäsenmaksunkin. Arvot ovat edelleen samat kuin Kokoomuksella huolimatta siitä, että Katainen hiihtolomareissullaan sai päähänsä korottaa eläkeikärajaa. Tuossa asiassa en ole aivan samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Minun mielestäni (tämä on vain minun mielipide) eläkeikäraja pitäisi olla työssäolovuosien mukaan. Jos kansalainen on raatanut esim. 40 vuotta työelämässä suurempia taukoja pitämättä, niin kyllä hänen jo kuuluu päästä eläkkeelle, jopa jo 60-vuotiaana. Muutaman terveen vuoden toivoisi työelämän jälkeen, että voisi toteuttaa kauan kaipaamiaan unelmiaan.
Jos työssäolovuosia ei ole kertynyt paljoa ikänsä aikana, niin silloin ei mielestäni tarvitse jäädä eläkkeelle aiemmin, koska kivut ja sairaudet eivät ole tulleet työstä ja vapaa-aikaakin on ollut huomattavasti enemmän kuin töissä kävijällä. Pitäisi tätäkin asiaa ajatella järjellä, että oikeuden mukainen kohtelu toteutuisi.
Oma mieheni on raatanut tuon 40-vuotta jo 57-vuotiaana. Eli raskasta rakennustyötä ja laivan perämiehenä sekä päällikkönä oloa. Käynyt tunnollisesti töissä joka päivä välittämättä flunssista, päänsäryistä, selkäkivuista, mahataudeista. Hän on vain raatanut. Odottaa kovasti vapaa-aikaa, että voisi kotona tehdä remonttia yms. Työssäoloaikana hän ei jaksa panostaa kotiin niin paljoa.
Itse olen osa-aikaisella sairaseläkkeellä ( 3 v) ja käyn töissä kokoajan. Työvuosia on kertynyt 35-vuotta kunnan palvelusta pääosin. Sairaslomat eivät ole olleet helppoja. Haaveenaani on panostaa enemmän yhteiskunnallisiin asioihin, kun vain vapaa-aikaa olisi enemmän. Lisäksi mielelläni teen käsitöitä, luen ja kirjoitan, joten sohvan pohjalle en minäkään jäisi, jos pääsisin säällisesti 63-vuotiaana eläkkeelle.
Nuo eläkkeet minua puhuttavat myös. Kun vertaa ikänsä työssä olleita ja suuren osan kotona olleita, niin ne eläkemarkat eivät ole kovin paljon suuremmat ikänsä työssä käyneelle. Työssäolijahan ei saa Kansaneläkettä ja sitäkin vain hieman, jos työeläke jää alhaiseksi.
En sano, että työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla pitäisi olla pienet eläkkeet, mutta tätäkin pitäisi järkeistää niin, että raatajatkin saisivat ansionsa mukaan.
Tulipahan oma mielipidekin sanottua :) Nyt kaikille kuitenkin mukavaa päivää ja ulkoilkaa, että pysytte terveinä.