Omat valinnat

Tänään otan esille omat valinnat elämässä. Ihmisen hyvinvointi on nykyisin paljolti riippuvainen omista valinnoista. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa omien valintojen kautta.
Ensiksi listaan ne, joilla ei ole omien valintojen kanssa mitään tekemistä.
1. Vanhuus ei ole oma valinta
2. Onnettomuus, tapaturma ei ole oma valinta
3. Synnynnäinen sairaus, epämuodostuma ei ole oma valinta
3. Sairaudet, jotka puhkeaa elämän varrella eivät ole oma valinta.
4. Rikoksen uhriksi joutumine ei ole oma valinta

Kerron esimerkin valinnasta huonoon suuntaan.
Nainen on rakastunut nuorena mieheen ja mies tietysti naiseen. He menevät naimisiin ja saavat pari lasta. He ovat kouluttautuneet hyviin ammatteihin ja tulevat toimeen hyvin. Lapset kasvavat ja voivat hyvin. Nainen kyllästyy tasaiseen elämään ja on otollinen rakastumaan. Hän rakastuukin mieheen, josta ei tiedä taustoja. He tekevät ns. aviorikoksen, jolla on seuraukset. Naisen aviomies saa asian tietoonsa ja haluaa avioeron. Lapset jäävät miehelle, omaisuus jaetaan ja nainen jatkaa elämää uuden miehen kanssa. Uusi mies on kuitenkin rikollisuuteen taipuvainen, alkoholiin sortuva ja muutaman ajan kuluttua alkaa taloudelliset vaikeudet. Nainen menettää loputkin omaisuutensa ja jatkaa lopulta yksin kaiken menettäneenä. Naisen entinen mies jatkaa myös elämäänsä ja lapset äitinsä menettäneenä. Tosin, käyhän äiti välillä tapaamassa lapsiaan, mutta se ei enää ole sama asia. Molempien elämä pirstoutui.
Tässä on valinnasta kyse. Nainen valitsi toisen miehen ja mies valitsi avioeron. Tämäkin olisi voinut mennä toisin. Nainen olisi voinut hillitä halujaan ja avioliitto olisi säilynyt. Mies olisi voinut keskustella asiasta vaimonsa kanssa/terapiassa ja päästä sopuun, avioliitto olisi säilynyt ja lapset olisivat saaneet pitää äitinsä. Mutta heidän kohdallaan valinta oli tehty. Nyt heidän pitäisi korjata valintansa ja tehdä elämästä uusi.
Samoin on koulutuksen laita. Suomessa on jokaisella mahdollisuus opiskeluun ja sitä kautta saada ammatti, tietoa ja taitoa elämiseen. Lähtökohdat ei nykypäivänä vaikuta mitenkään siihen, mitä minusta "isona" tulee.
Itsekin olen erehdysten kautta oppinut elämisen mallin. Jos joku on lukenut kirjoittamani kirjan "Kahdensuuntainen elämä", niin tietää, että puhun totta.
Itse olen tyytyväinen elämääni ja mitään en antaisi pois.
Yhteiskunnan pitäisi nyt ruveta satsaamaan näihin "vähäosaisiin", jotka mainitsinkin ylhäällä. Heidän hyvänlaatuinen elämä on meidän tehtävä.

Pitkästä aikaa!

Olen saanut paljon materiaalia, sähköposteja ja olen maksanut jo jäsenmaksunkin. Arvot ovat edelleen samat kuin Kokoomuksella huolimatta siitä, että Katainen hiihtolomareissullaan sai päähänsä korottaa eläkeikärajaa. Tuossa asiassa en ole aivan samoilla linjoilla hänen kanssaan.
Minun mielestäni (tämä on vain minun mielipide) eläkeikäraja pitäisi olla työssäolovuosien mukaan. Jos kansalainen on raatanut esim. 40 vuotta työelämässä suurempia taukoja pitämättä, niin kyllä hänen jo kuuluu päästä eläkkeelle, jopa jo 60-vuotiaana. Muutaman terveen vuoden toivoisi työelämän jälkeen, että voisi toteuttaa kauan kaipaamiaan unelmiaan.
Jos työssäolovuosia ei ole kertynyt paljoa ikänsä aikana, niin silloin ei mielestäni tarvitse jäädä eläkkeelle aiemmin, koska kivut ja sairaudet eivät ole tulleet työstä ja vapaa-aikaakin on ollut huomattavasti enemmän kuin töissä kävijällä. Pitäisi tätäkin asiaa ajatella järjellä, että oikeuden mukainen kohtelu toteutuisi.
Oma mieheni on raatanut tuon 40-vuotta jo 57-vuotiaana. Eli raskasta rakennustyötä ja laivan perämiehenä sekä päällikkönä oloa. Käynyt tunnollisesti töissä joka päivä välittämättä flunssista, päänsäryistä, selkäkivuista, mahataudeista. Hän on vain raatanut. Odottaa kovasti vapaa-aikaa, että voisi kotona tehdä remonttia yms. Työssäoloaikana hän ei jaksa panostaa kotiin niin paljoa.
Itse olen osa-aikaisella sairaseläkkeellä ( 3 v) ja käyn töissä kokoajan. Työvuosia on kertynyt 35-vuotta kunnan palvelusta pääosin. Sairaslomat eivät ole olleet helppoja. Haaveenaani on panostaa enemmän yhteiskunnallisiin asioihin, kun vain vapaa-aikaa olisi enemmän. Lisäksi mielelläni teen käsitöitä, luen ja kirjoitan, joten sohvan pohjalle en minäkään jäisi, jos pääsisin säällisesti 63-vuotiaana eläkkeelle.
Nuo eläkkeet minua puhuttavat myös. Kun vertaa ikänsä työssä olleita ja suuren osan kotona olleita, niin ne eläkemarkat eivät ole kovin paljon suuremmat ikänsä työssä käyneelle. Työssäolijahan ei saa Kansaneläkettä ja sitäkin vain hieman, jos työeläke jää alhaiseksi.
En sano, että työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla pitäisi olla pienet eläkkeet, mutta tätäkin pitäisi järkeistää niin, että raatajatkin saisivat ansionsa mukaan.
Tulipahan oma mielipidekin sanottua :) Nyt kaikille kuitenkin mukavaa päivää ja ulkoilkaa, että pysytte terveinä.

Sähköpostia Jyrki Kataiselta

Lähetin tosiaan viime viikolla jäsenhakemuksen. Tänään tuli vastaus ja minut toivoteltiin tervetulleeksi. Jäsennumero tulee myöhemmin postin mukana. Sen jälkeen pääsen toimimaan meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Kiitos paljon kommenteista, joita on tullut peräti kaksi :). Anonyymi kyseli, että miksi juuri Kokoomus? Yritänpä vastata sinulle.
Isäni nukkui pois vuonna 1996. Ja isäni oli kuulunut nuoruudessaan Vasemmistoliittoon. Ennen hänen pois menoaan juttelimme näistä puolueasioista. Isäni totesi, että juuri Kokoomus on tehnyt paljon hyvää hänen asioihinsa. Esimerkiksi pankkiasiat, vanhempani siirsivät kokonaan Kansallis Osake Pankkiin (nyk. Nordea) ja tuo pankki tunnettiin ihmisten keskuudessa oikeistopankiksi. Sieltä vanhempani saivat lopulta rahoituksen omaan asuntoon. Paljon oli muitakin asioita, missä Kokoomuspuolue tuki vanhempieni asioita.
Itse olen koko ikäni ollut kalleellaan oikealle päin, mutta tulen kyllä toimeen ihan kaikkien kanssa.
Olen toiminut paljon vapaaehtoistöissä, olen kuulunut asukasyhdistyksiin, perustanut lehtityöryhmän asukasyhdistyksille. Jopa olin alulle panija Joensuun hyppyrimäessä ja mieheni rakensi sen talkoovoimin Rantakylään. Kuitenkin mäki piti myöhemmin purkaa ilkivallantakia.
Vapaa-aikana olen luottonaisen maineessa. Moni tulee kertomaan minulle ongelmista ja yritän heitä neuvoa ja auttaa kykyni mukaan. Viimeksi tänään, eräs työtoverini kertoi luottamuksellisesti yrittäjyyden vaikeuksista. Hän käy silloin tällöin palkkatyössä, mutta pyörittää yritystään perheensä voimin muut ajat. No, ihan mielelläni minä kuuntelen ja autankin, missä voin, mutta haluan myös vaikuttaa asioihin. Jospa tästä nyt kanavat aukeaa edes vähän.
Olen myös ihaillut Kokoomuksen sivistystä ja suvaitsevuutta sekä lähimmäisen rakkautta. Nuo arvot minä tunnustan myös itselläni olevan.
Ihan joka päivä en tänne kirjoita, mutta ainakin viikoittain ja epäkohdista saa kommenteissa puhua. Vastailen kykyni mukaan ja otan selvää asioista.

Jäsenhakemus postitettu tänään

Tutustuin vähän Kokoomuksen lähettämään materiaaliin ja aivan on samat arvot kuin minulla. Esimerkiksi suvaitsevaisuus. Se merkitsee minulle paljon. Pari vuotta sitten sai perheemme kummitytön Ugandasta. Lähetämme hänelle postia ja joka kuukausi hänen kyläyhteisölleen 25 euroa. Se ei ole paljon. Saamme aika ajoin kuulla tytön kuulumisia. Koulutodistuksetkin on lähetetty meille. Ihana 8-vuotias Silviatyttö. Haluaisin, että terveydenhuolto kehittyy myös siellä, koska maassa menehtyy moni äiti tai isä AIDS:n. Suomen terveydenhuolto on myös lähellä sydäntäni. Ehkäisevään terveydenhuoltoon on panostettava entistä enemmän. Miten? Siinäpä kysymys. Jos otan esimerkin, vaikka masentuneesta ihmisestä. (Itsekin olen sairastanut vaikeaa masennusta). Esimerkiksi ylipainoiset masentuvat, kun itsetunto menee. Miten hoidamme. Sanoisin, että olisi kehitettävä kuntoutusryhmiä maahamme, jossa sairaalloinen ylipaino saataisiin kuriin liikunnalla ja ruokavaliolla. Jos ihminen joutuu sairaslomalle ko. sairauden takia, niin hänelle voisi ehdottaa kuntouttavaa ryhmää sairasloman ajaksi. Kuntouttavassa ryhmässä olisi tietysti asiantuntijat mukana ja lääkäri. Itse ole bloggaillessa huomannut, että masentuneet vetäytyvät neljän seinän sisälle ja monella on huoli ylipainosta, diabeteksesta, hormonihäiriöistä, kasvaimista ja lääkkeistä johtuvasta maksasairauksista. Eli sairaalloisesti ylipainoisen pitäisi päästä kuntoutukseen ennekuin masennus iskee.
Täällä blogimaailmassa törmää moniin tällaisiin asioihin. Itsekin masentuunena ollessani kaipasin kovasti tukea, mutta en itse osannut sitä hakea. Läheiset ovat avainasemassa tuen hakemisessa ja antamisessa.

Siirryin vaikuttamaan yhteisiä asioita

Jännityksellä odotan kirjettä, mikä ehkä tänään ehtii kotiin, postilaatikkoon. Otin yhteyden Kansalliseen Kokoomukseen ja kerroin haluavani vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen ollut koko ikäni töissä Joensuun kaupungilla ja "luulen" tietäväni monista asioista aika lailla. Monet asiat ovat tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että ne "jöhöttävät" paikoillaan, eikä niihin saada lisäpotkua. Etenkin terveydenhuolto Suomessa on lähellä sydäntäni. Itse olen töissä terveyskeskussairaalassa sihteerinä. Nyt vain odottelen innolla lisäinformaatiota, että pääsen tositoimiin.
Edith. klo 14.14. Postissa tuli paksu kirjekuori, informaatiota, jäseneksi liittymislomake, heijastin, sormus ja tiskiriepu :). Kiitos paljon. Tutustun tänäiltana aineistoon, täytän jäsenlomakkeen ja huomenna infoan mitä kaikkea sain irti.